Labradorinnoutaja

Teksti: Hannele Jokisilta

Yksi maailman suosituimmista koiraroduista on labradorinnoutaja. Suomessa rotu on ollut myös suosituimpien joukossa 80-luvulta alkaen. Epäilemättä rotu on maineensa ansainnut, mutta onko rotu juuri sinulle oikea?
 

Labradorinnoutajan alkuperä löytyy Newfoundlandin saarelta koirista, joita silloin kutsuttiin pienimmiksi St. Johnsin koiriksi. Ne erosivat suurimmista lyhyemmän karvansa, pienemmän kokonsa ja parempien metsästysominaisuuksiensa perusteella. Koiria käytettiin alunperin kalastajien apuna ja lyhyen turkkinsa ansiosta koirat kuivuivat nopeammin noustessaan pois jääkylmästä vedestä. Tähän perustuu nykyäänkin labradorinnoutajien erikoistuntomerkit: kaksinkertainen vettähylkivä turkki ja erinomaisena peräsimenä toimiva saukonhäntä.

Newfounlandista vietiin kalastuslaivojen mukana koiria Brittein saarille, jossa niitä kehitettiin edelleen. Iso-Britanniasta rotu levisi sittemmin muihin maihin. Englannin Kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajat omaksi rodukseen vuonna 1903. Suomeen saapuivat ensimmäiset koirat 50-luvulla ja vähitellen suosio on täällä kasvanut siten, että vuosittain rekisteröidään reilu puolentoistatuhatta koiraa.

 

Kiltti ja rauhallinen musta koira?
 

Useimmilla mielikuvissa siintää kiltti, rauhallinen, musta keskikokoinen koira. Täydellinen yksilö, joka on kaikissa tilanteissa tottelevainen ja osaa kaikki asiat opettamatta. Vähän niin kuin se naapurin 14-vuotias Musti!

Labradorinnoutaja rotuna on erinomainen perhekoira, käyttö- ja harrastuskoira samoin kuin muutenkin erittäin monipuolinen koirarotu. Tulee kuitenkin muistaa, että kukaan tai mikään ei ole seppä syntyessään. Kuten rotumääritelmä kertoo, koiran tulee olla yleisvaikutelmaltaan vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen - tämä tarkoittaa sitä, että koira vaatii ehdottomasti peruskoulutuksen. Olet varmaankin nähnyt tilanteita, joissa suurikokoinen labradoriuros määrää minne mennään. Tätä voidaan välttää normaalilla ja määrätietoisella koulutuksella, joka aloitetaan jo luovutusiässä.

Kolmea eri väriä edustava (keltainen, musta ja ruskea) labradori on suhteellisen suurikokoinen koira aikuisena, urosten säkäkorkeus on keskimäärin 56-57 cm ja narttujen 54-56 cm. Henkinen kehitys on hidasta, kuten monen muunkin suurikokoisen koirarodun, ja urokset saattavat olla aikuisia vasta 3-4-vuotiaina. Toisaalta koira säilyy vanhuuteensa saakka oppimiskykyisenä ja saattaa intoutua seniori-ikäisenäkin uusista asioista.

 

Mihin tarkoitukseen?
 

Yleensä koira hankitaan aluksi vain mukavaksi perhekoiraksi. Tämä onkin labradorinnoutajien suurin “käyttötarkoitus”. Mahdollisesti aktivoivan kasvattajan tai muiden harrastajien kautta löytyy sitten myöhemmin harjoitus- tai kilpailumuoto, johon haluaa erikoistua.

Kilpailumuotojen perusteella labradorit ovat eriytyneet ns. näyttely- ja metsästyslinjaisiin. Metsästyskoeaktiivit suosivat field trial (engl. metsästyskoe) -koiria. Silmillä havaittava ero näissä linjoissa on ulkonäkö: näyttelylinjaiset ovat vankkarakenteisia, voimakasrunkoisia, runsasturkkisia ja metsästyslinjaiset taas huomattavasti kevytrakenteisempia, sprintterimallisia ja usein ohutturkkisia koiria.

Luonteessa löytyy myös eroja. Metsästyslinjaiset soveltuvat nykyiseen kilpailumuotoon, joka painottaa vauhdikkuutta, nopeutta ja äärimmäistä tottelevaisuutta. Toki suurin osa “tavallisista” labradoreista pärjää jokamiehen metsästyksessä, jossa muutaman kerran syksyllä käydään metsällä.

Näyttelylinjaiset koirat saattavat kilpailla menestyksellisesti metsästyskokeissa, mutta ei päinvastoin. Toki metsästyslinjaiset labradorit ovat lähes kokonaan valloittaneet metsästyskokeiden voittajaluokat erinomaisilla suorituksillaan, ja usea noutajamestaruus onkin labradorin hallussa. Suomalaiset metsästyslabradorit ovat myös menestyksekkäästi kilpailleet ulkomailla.

Labradorinnoutaja nauttii erilaisista toiminnoista ja koirien kanssa onkin kilpailtu menestyksellisesti myös monenlaisissa muissa koemuodoissa kuten jäljestyskokeissa, palveluskoirakokeiden eri muodoissa, tottelevaisuuskokeissa ja rauniokokeissa. Varsinkin metsästyskoirien jäljestyskokeessa labradorit ovat vuosi toisensa jälkeen olleet SM-tasolla joko voittajina tai kärkisijoilla. Moni on varmaan myös törmännyt oppaana toimivaan labradoriin.

 

Mitä hoidosta?
 

Helppohoitoinen koirarotu, joka yleensä syö mitä vaan. Varsinkin vanhemmiten se ruokahalusta johtuen helposti lihoo, joten painonvartijat ovat monelle labradorinnoutajan omistajalle tuttu sana! Ruokintaan tulee myös kiinnittää erityistä huomiota kasvuiässä; koira kasvaa nopeasti aikuiskokoonsa ja tämä asettaa aikamoiset vaatimukset luustolle. Nopeasti kasvaville koirille ovat ominaisia tietyt kasvuhäiriöt kuten lonkkaniveldysplasia ja erilaiset luutumishäiriöt.

Turkinhoito on äärimmäisen yksinkertaista, vain harjaus ja pesu tarvittaessa. Jonkin verran esiintyy korvatulehduksia, kuten muillakin luppakorvaisilla koirilla. Osa omistajista on tutustunut valitettavasti ruoka-aine- ja kosketusallergioihin.

 

Labradori Suomessa
 

Labradorinnoutajakerho ry perustettiin vuonna 1980 ja rotujärjestö siitä tuli vuonna 1999. Kerho järjestää virallisia taipumuskokeita, metsästyskokeita ja jäljestämiskokeita sekä koulutusta näistä lajeista. Lisäksi järjestetään epävirallisia metsästyskokeita, erikoisnäyttelyitä sekä epävirallinen Club Show.

Labradorinnoutaja on vankkarakenteinen ja tiivisrunkoinen koira, jolla on kaksinkertainen vettähylkivä turkki.
Sprintterimalliset, kevytrakenteiset ja ohutturkkiset metsästyslinjaiset labradorit ovat lähes kokonaan valloittaneet metsästyskokeiden voittajaluokat erinomaisilla suorituksillaan. (kuva: Merja Lipponen)
Monipuolista labradoria käytetään paljon myös virkakoirana - tässä pommikoira etsinnässä.
Labradorin suorastaan rakastaa vettä ja uiminen on sen suurimpia intohimoja. (kuva: Antti Maasalo)
Labradori on monipuolinen harrastuskoira, jonka talvisiin puuhiin voi kuulua vaikkapa reen vetäminen. (kuva: Rita Nygård)

Hyödyllisiä linkkejä:


Labradorinnoutajakerho ry  - labradorinnoutajien rotuyhdistys