Kiharakarvainen noutaja

 

Teksti: Tiina Illukka

Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Vertaillessamme tuon ajan koiria valokuvista voimme todeta, että rotutyyppi on pysynyt hyvin samanlaisena nykypäiviin saakka. 
 

Kihara on suurikokoisin noutaja, uroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän ihanteen mukaan 68,5 cm ja nartun 63 cm. Kiharauros on voimakas ja vankkarakenteinen koira, joka saattaa painaa lähes 50 kg. Kiharakarvaisia noutajia on kahden värisiä: ruskeita ja mustia.

 

Ulkonäkö
 

Kiharakarvaisen noutajan erikoisin tunnusmerkki on sen pienikiharainen turkki. Raajoissa karva on suorempaa ja päässä täysin sileä. Turkki vaatii vähän, mutta säännöllistä huoltoa. Karva vaihtuu kahdesti vuodessa kuten muillakin noutajilla. Kiharan häntä on tyvestään paksu ja vahva ja se trimmataan kärkeä kohti tasaisesti kapenevaksi. Myös korvista on syytä säännöllisesti saksia pitkiksi kasvavat karvat pois, jotta koiran tyylikkyys säilyy.

Toinen rotuun oleellisesti liittyvä on pää. Kiharalla ei saa olla jyrkkää otsapengertä, sillä on tiiviit ja kuivat huulet ja pään linjat ovat kiilamaiset sekä päältä että sivusta katsottuna. Kallo on litteä. Kuono-osa on voimakas, pieni aateliskyömy sivusta katsottuna on hyväksytty ja toivottukin. Kirsu on musta tai ruskea koiran värin mukaan. Mustan koiran silmät toivotaan tummanruskeiksi, ruskealla on vaaleampi silmien väri.

Luusto ja raajat ovat vahvat. Runko on melko lyhyt, ei kuitenkaan neliömäinen. Vatsalinjan tulee olla suora, ei ylös kuroutuva.

 

Älykäs ja ystävällinen
 

Kihara tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Tietty omapäisyys ja itsenäisyys ovat myös kiharalle ominaisia piirteitä. Se kykenee mielestään ratkomaan tehtävät paremmin itse kuin turhia neuvoja kuunnellen. Kihara on vahva uimari ja pystyy työskentelemään kokonsa ansiosta vaikeissakin olosuhteissa. Sisukkuus, erinomainen vainun käyttö ja hyvä muisti tekevät siitä hyvän metsästysnoutajan.

Kihara ei ole yli-ystävällinen ja se on mieluummin “yhden miehen koira". Sillä on enemmän vartiointiviettiä kuin esimerkiksi kultaisella ja labradorilla. Kotioloissa koira on rauhallinen eikä hyöri koko ajan jaloissa. Sillä on omalaatuinen huumorintaju ja se pitää kyllä hulluttelustakin. Erikoisesti sen mielestä on hauskaa puskea päätään ihmisen jalkoja vasten tai istahtaa jaloillesi. Se saattaa nukkua tuntikausia selällään jalat kohti taivasta.

 

Kiharat Suomessa
 

Suomalaiset kiharakarvaiset noutajat ovat toimineet hyvällä menestyksellä tottelevaisuus- ja jäljestyskokeissa sekä noutajien metsästyskokeissa. Labradorin kanssa risteytettynä kiharoita käytetään useissa maissa opaskoirina.Viimeisen kymmenen vuoden aikana on maassamme vuosittain rekisteröity keskimäärin noin 40 kiharakarvaista noutajaa.

Rotua harrastava yhdistys, Kiharakerho ry - Curlyklubben rf, on perustettu vuonna 1981. Yhdistys järjestää monipuolisia koulutustapahtumia ja kokeita sekä kiharaisten kesäleirin ja antaa jalostusneuvontaa.

Kiharakarvainen noutaja on suurikokoisin noutaja, jonka näkyvin tunnusmerkki on sen pienikiharainen turkki. Sallittuja värejä on kaksi: musta ja maksanruskea. (kuva: Marika Simelius)
Kuono-osa on voimakas, pieni aateliskyömy sivusta katsottuna on hyväksytty ja toivottukin. (kuva: Sanna Sierilä)
Myös metsästykseen keskittyvät kiharat ovat elegantteja ja kauniita koiria, jotka pärjäävät näyttelykehissäkin. (kuva: Merja Lipponen)

Hyödyllisiä linkkejä:


Kiharakerho ry - Curlyklubben rf - kiharakarvaisten noutajien rotua harrastava yhdistys