Metsästys

Teksti: Tommy Arfman

Noutajien metsästystyö voidaan karkeasti jakaa kahteen työtapaan: perinteiseen työskentelyyn laukauksen jälkeen sekä työskentelyyn ennen laukausta. Laukauksen jälkeinen työskentely on pääsääntöisesti riistan etsimistä ja noutamista ohjaajalleen.
 

Labradorinnoutaja on niin maailmalla kuin meilläkin ylivoimaisesti yleisimmin käytetty noutava koira. (kuva: Hannu Eloranta)
Isäntä ja sileäkarvainen noutaja odottamassa iltalennon alkamista passissa, jossa koiralta vaaditaan malttia ja rauhallisuutta. (kuva: Sari Alho)
Chesapeakelahdennoutajia pidetään sitkeinä ja peräänantamattomina noutajina ja ne nauttivat kovaa arvostusta metsästyskoirina etenkin Pohjois-Amerikassa. Kuvassa pentu tutustuu kyyhkyyn. (kuva: Carita Sulkava)
Kiharakarvainen noutaja on vahva vesityöskentelijä ja hyvä uimari, joka ei hyydy hyiseenkään veteen. (kuva: Erkki Koivuporras)
Variksen metsästys vaatii noutajalta rohkeata luonnetta ja hyvää työmotivaatiota. Tässä varista palauttamassa kultainennoutaja. (kuva: Tommy Arfman)
Minkinpyynti saaristossa on parasta luonnonhoitotyötä. Noutajia voidaan kouluttaa kyseiseen jahtimuotoon. (kuva: Tommy Arfman)

Metsästysvietti on jalostettu metsästysnoutajilla sopivaksi tekemään työtä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Liiallinen vietti johtaisi tilanteisiin, ettei koira pysy käyttäjän hallinnassa ja riistan talteenotto ei ole tehokasta. Liian vähäinen vietti taas johtaa siihen, etteivät koiran ominaisuudet ja kyvyt riitä suorittamaan siltä vaadittuja tehtäviä.

 

Laukauksen jälkeen
 

Noudettava riista on pääsääntöisesti linturiistaa, mutta myös tiettyjä turkisriistoja. Noutajia voidaan käyttää monissa eri jahtimuodoissa aina ulkosaariston luodoilta pohjoisen Suomen kanalintumaille.

Hyviä metsästysnoutajan ominaisuuksia ovat rohkeus, hyvä työmotivaatio, hyvät vesityöominaisuudet, hyvä kontakti- ja oppimiskyky sekä rauhallisuus passiivisessa työssä. Hyvä riistankäsittely on itseisarvo hyvälle metsästysnoutajalle.

Rohkeus näkyy kykynä mennä pahoihin paikkoihin  - esimerikkeinä kova merenkäynti, raskaat suomaastot sekä tiheät kaislikot ja risukot. Rohkeus näkyy myös hankalan riistan kiinniotossa, kuten varikset, isot lokit, supikoirat ja minkit. Hyvä työmotivaatio eli metsästysvietti näkyy kestävänä työntekijänä. Koira jaksaa tehdä työtä nouto toisensa jälkeen useamman päivän peräjälkeen.

Hyvä vesityöskentely on skandinaavisen metsästysnoutajan työskentelyn peruspilari. Onhan valtaosa noutajan työkentästä vesivoittoista työtä tuhansien järvien ja saarien Suomessa. Hyvä vesinoutaja ui mielellään, ei hätäänny vedessä ja kestää kylmiä olosuhteita. Hyvä kontaktikyky, jota myös voidaan luonnehtia miellyttämishaluna, on tärkeä ominaisuus. Sopivana annoksena sitä, ja tällaista koiraa on helppo kouluttaa.

Hyvällä oppimiskyvyllä varustettu koira on tietysti myös helpompi kouluttaa. Noutajilla on oltava hyvä sosiaalinen sietokyky. Koirat työskentelevät usein yhtä aikaa maastossa, ja varsinkin seuruejahdeissa on paljon ihmisiä ja muita koiria läsnä. Laukauksen jälkeen tapahtuva koiratyöskentely on metsästysetiikan kannalta parhaiten hyväksyttyä koiratyötä.

 

Ennen laukausta
 

Tällainen työ on riistan ylösajoa. Noutajat voidaan kouluttaa ajamaan ylös riistaa ampujien ulottuville. Esimerkiksi sorsat lymyilevät usein tiukasti kaislikoissa ja ruovikoissa, josta ne eivät herkästi lähde liikkeelle. Samoin voidaan koiria käyttää pelto- ja metsäkanojen ylösajamiseen. Rusakot ovat myös oivallinen kohde ylösajettavana.

Sorkkariistan ylösajossa voidaan noutajia tuloksellisesti käyttää, mutta tässä työssä on oltava tarkkana ja pidettävä huoli siitä, etteivät koirat aja riistaa kuin muutaman minuutin. Paksulla lumipeitteellä, jossa riistankin on hankala liikkua, ei nopeita koiria tulisi käyttää sorkkariistan ylösajoon.

Karkeasti voidaan sanoa, että noutajille tulisi kouluttaa tuo laukauksen jälkeinen työskentely ensin ja vasta sitten lähteä tekemään ylösajoa. Varsinkin turkkiriistan ylösajotyön edellytyksenä on oltava riittävä koulutus sekä hyvä kontrolli koiraan.

 

Riistanhoito noutajan avulla
 

Jokainen vastuullinen metsästäjä tekee mahdollisuuksiensa mukaan riistanhoitotyötä. Noutajatkin voidaan valjastaa hyvin tekemään kyseistä velvoitetta. Esimerkiksi rauhoittamattomien lintujen pyynti on oikein tehtynä hyvää riistanhoitotyötä. Isojen lokkien ja varisten pyynnissä on asiansa osaava noutaja kumppani vailla vertaa.

Toinen ns. vahingollisten eläinten pyyntimuoto on pienpetojen pyynti. Varsinkin vieraspetojen, kuten minkki ja supikoira, on tutkittu tekevän hyvin paljon vahinkoa pesintäaikana Suomen luonnonvaraisille eläimille. Näidenkin eläinten poistamiseen voidaan noutajia kouluttaa. Esimerkiksi saaristossa pienillä pesimäluodoilla on minkin vainuava noutaja verraton apulainen. Supikoirien pyynti iltahämärissä on hyvin tehokasta siihen koulutettujen nopeiden koirien avulla.

Näiden eläinten pysäyttämiseen vaaditaan koiralta riittävää petoterävyyttä. Pedon löytäessään koiran on pidettävä saalis aloillaan ja ilmaistava se ohjaajalle, joka voi lopettaa saaliseläimen. Supikoira pysyy useimmiten hyvin aloillaan, jos koira riittävän ärhäkästi sitä häiritsee. Minkki taas usein piiloutuu koiran ahdistamana esimerkiksi ison kiven alle, josta se voidaan ajaa esille ja ampua haulikolla.

 

Noutaja tarpeen mukaan
 

Edellä esitetty on noutajatyötä parhaimmillaan. Huippukoirilta vaaditaan paljon erilaisia ominaisuuksia ja koira, jolla on kaikki palikat kohdallaan on arvokas metsästyskoira. Noutajien toimintasektori voi olla hyvin laaja, kun koirista löytyy riittävästi ominaisuuksia, jotta se voidaan valjastaa kaiken kattavaan jahtiin.

Kullakin metsästäjällä on omat tapansa ja tarpeensa metsästää. Nämä tarpeet luovat myös perustan vaatimukselle koiran tasosta. Kaikkien metsästysnoutajien ei tarvitse olla huippunoutajia ja kyettävä kaikkeen. Lienee tärkeintä kullekin ohjaajalle, että koira tekee juuri sen tasoista työtä, joka omistajalle riittää riistan talteen saamiseen. Pääasia on, että metsällä ollessa siitä nauttivat sekä koira että ohjaaja.