Chesapeakelahdennoutaja

Teksti: Anita Soinjoki

Kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Chesapeakelahdelle, he tulivat seudulle jossa tuntui olevan ehtymätön määrä vesilintuja. Maanviljelyn lisäksi metsästys muodostui merkittäväksi elinkeinoksi, joten oli ensiarvoisen tärkeää, että kaikki ammuttu riista saatiin talteen. Tätä tarkoitusta varten ryhdyttiin 1800-luvulla toden teolla jalostamaan koirarotua, joka sopisi seudulla vallitseviin varsin vaikeisiin metsästysolosuhteisiin.

Koiran tuli olla innokas, peräänantamaton noutaja, joka pystyisi työskentelemään kylmässä, usein myrskyisässä vedessä tuntikausia väsymättä. 

Chessiessä kaikki on keskikokoista eikä siinä ole mitään liioiteltua, paitsi turkki. Aaltoileva, miltei käherretyn näköinen turkki peittää koko koiran paitsi kasvot, raajojen alaosat ja tassut. Kuva: Sanna Sierilä

Toisaalta sen tuli olla omistajaansa ja perheeseensä kiintynyt niin, että se pysyisi mielellään kotona, eikä lähtisi vaeltelemaan. Sen tärkeänä tehtävänä oli vartioida ja puolustaa omistajansa omaisuutta. Chesapeakelahdennoutaja ei juurikaan ole muuttunut noista ajoista, ei ulkonäöltään eikä luonteeltaan.

Chesapeakelahdennoutaja on rakenteeltaan voimakas, mutta ei raskas. Chessin ulkomuoto ei ole juurikaan muuttunut ensimmäisistä chesseistä. Kuva: Ilkka Kyllönen

Ulkomuoto

Chessie on rakenteeltaan voimakas, mutta ei raskas. Säkäkorkeus on uroksilla 58-66 cm ja paino 29-36 kg, nartuilla säkäkorkeus on 54-60 cm ja paino 25-32 kg. Raajat ovat voimakkaat ja koira on hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Tassut muistuttavat voimakasta jäniksenkäpälää ja niissä on luonnollisesti räpylät. Selkä on vahva ja selkälinja joko suora tai takaosaa kohti nouseva, eli koira on takakorkea.

Tärkeimpiä yksityiskohtia chesapeakelahdennoutajan ulkomuodossa on kaksinkertainen turkki. Karvapeitteen tulee olla paksu ja vettä hylkivä. Se muodostuu hienosta, pehmeästä ja erittäin tiheästä alusvillasta sekä karkeasta ja laineikkaasta päällyskarvasta. Turkki on rasvainen; vaikka koira ui tuntikausia, sen iho ei kastu. Turkki ei vaadi sen kummempaa hoitoa. Karvanlähtöaikana koiraa voi harjata tai sukia, pesua tulisi välttää, sillä se vie rasvan turkista.

Chesapeakelahdennoutajan tulee olla mahdollisimman luonnollisen värinen. Väriskaala ulottuu vaaleasta kuloheinästä punertavaan ja tummanruskeaan, näin se sulautuu täydellisesti ympäröivään maastoon metsästystilanteessa. Valkoista väriä chessiellä saa olla pienen läikän verran rinnassa, varpaissa ja vatsassa, mitä vähemmän sitä on, sen parempi. Mustaa väriä chessiessä ei ole lainkaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki chesapeakelahdennoutajan rakenteessa on tarkoituksenmukaista sen tehtävää ajatellen. Koira jaksaa kantaa raskaita lintuja pitkiä matkoja liikkuen kevyesti ja sulavasti sekä maalla että vedessä.

Chessien tulee olla innokas, peräänantamaton noutaja, joka pystyy työskentelemään kylmässä, usein myrskyisässä vedessä tuntikausia väsymättä. Kuva: riverrun.com

Luonne

Chesapeakelahdennoutaja on yhden ihmisen ja perheen koira, jonka luonteessa on tavallaan vastakkaisia piirteitä. Se on erittäin älykäs koira, joka toisaalta on peräänantamaton ja itsenäinen, toisaalta erittäin miellyttämishaluinen ja herkkä. Kun tähän vielä liitetään halu vartioida ja suojella perhettä ja omaisuutta, on ymmärrettävää, että chessien omistaminen ja kouluttaminen on varsin vaativa, mutta myös haasteellinen ja antoisa tehtävä.

Chessiepennun kotikasvatuksen ja myöhemmin koulutuksen on oltava erittäin määrätietoista mutta ystävällistä. Erään amerikkalaisen chesapeakekasvattajan sanoja lainaten: “Kovat otteet ja karjuminen eivät chessietä koulutettaessa johda minkäänlaisiin tuloksiin. Ainoastaan olemalla koiralle ystävällinen, pyrkimällä ymmärtämään sen luonnetta sekä kunnioittamalla sen kykyjä ja älykkyyttä, päästään hyviin tuloksiin. Tällaisen kohtelun chessie palkitsee moninkertaisesti kiintymyksellään ja toveruudellaan sekä ennen kaikkea innokkuudellaan tehdä työtä omistajalleen. Chesapeakelahdennoutaja ei missään tapauksessa sovi “machomiehille” eikä tasa-arvon nimessä myöskään “machonaisille”.

Chesapeakelahdennoutaja jaksaa kantaa raskaita lintuja pitkiä matkoja liikkuen kevyesti ja sulavasti sekä maalla että vedessä. Kuva: Sanna Sierilä

Vaikka chesapeakelahdennoutaja kehitettiin nimenomaan metsästyskoiraksi, se sopii myös hyvin seurakoiraksi aktiiviselle ihmiselle. Se tarvitsee paljon liikuntaa, mutta myös runsaasti “aivovoimistelua”. Aikuinen chessie on rauhallinen koira, joka suhtautuu välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin ja muihin koiriin. Ne ihmiset, jotka se on hyväksynyt ystävikseen, saavat sen sijaan nauttia chessien heille osoittamasta suosiosta runsain mitoin!

Chesapeakelahdennoutaja on onnellisimmillaan, kun se saa elää sekä perheenjäsenenä että metsästystoverina. Sellaiseksi se aikoinaan kehitettiin ja sellainen se on vielä tänäänkin.

Chesapeakelahdennoutajan väri ulottuu vaaleasta kuloheinästä tummanruskeaan ja siksi koira sulautuu maastoon täydellisesti. Kuva: Elina Koskinen

Chesapeakelahdennoutaja Suomessa

Ensimmäinen Suomeen tuotu chessie rekisteröitiin vuonna 1976. Pentuja on viime vuosina syntynyt harvoin ja kanta koostuu tällä hetkellä noin 60-70 yksilöstä. Rodulla on myös oma rotuyhdistys, Chesapeakekerho ry, joka perustettiin vuonna 1981 toimimaan yhdyssiteenä rodun harrastajien välillä.

Chesapeakekerho ry on chesapeakelahdennoutajien rotuyhdistys.

Chesapeakekerho jakaa tietoa chessien koulutuksesta sekä järjestämään vuotuiset Chessietreffit.

Chesapeakelahdennoutajien rotujärjestö on Suomen Noutajakoirajärjestö ry.