Taipumuskoe (NOU)

Taipumuskoe on hyväksytty/hylätty-periaatteella suoritettava testinomainen koe. Taipumuskokeen tarkoituksena on todeta, onko koiran luonne kyseiselle noutajarodulle tyypillinen ja onko koiralla edellytyksiä koulutettavaksi pienriistan talteenottoon ja noutajien metsästyskokeeseen.

Koiria arvosteltaessa otetaan huomioon metsästysominaisuuksia koskevat jalostukselliset tavoitteet.

 

Noutajat ovat yhteistyöhaluisia ja luonteeltaan eri tilanteisiin sopeutuvia tarmokkaita metsästyskoiria. Noutajat suhtautuvat ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin.

Noutajalla pitää olla luontainen halu noutaa riistaa ja myöskin luontainen kyky löytää ammuttua riistaa niin maalta kuin vedestäkin. 

 

Taipumuskokeeseen osallistumiskertoja ei ole rajoitettu, mutta jos koiralla on hyväksytty tulos taipumuskokeesta, ei se saa enää osallistua taipumuskokeeseen.

 
Noutajalla pitää olla luontainen halu noutaa riistaa ja myöskin luontainen kyky löytää ammuttua riistaa niin maalta kuin vedestäkin. (kuva: Leni Oikarinen)
Tuomarin alkupuhuttelun aikana taipumuskokeeseen osallistuvat koirat on koottu ryhmään sosiaalisten taitojen testaamiseksi. (kuva: Leni Oikarinen)

Sosiaalinen käyttäytyminen

Kokeen alussa tuomari kokoaa ryhmän ohjaajineen maastosuorituspaikan läheisyyteen.  Ryhmässä on oltava vähintään kaksi urosta ja kaksi narttua. Tarvittaessa voidaan käyttää kokeeseen osallistumattomia koiria. Jos arvosteltavana on vain toista sukupuolta olevia koiria, niin riittää, että ryhmässä on yksi kokeen ulkopuolinen vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Koirat seisovat kytkettyinä puoliympyrän muodossa tuomarin edessä. Tuomari selostaa lyhyesti kokeen kulun ja muut järjestelyt. Samalla tuomari tarkkailee koirien käyttäytymistä ryhmässä sekä tutustuu erikseen jokaiseen koiraan. Tuomari seuraa koirien käyttäytymistä eri tilanteissa koko kokeen ajan.
Taipumuskokeen ensimmäisessä osiossa koiran tulee noutaa veteen heitetty lokki. (kuva: Ritva Juutilainen)

Vesityö

Koiran uimahalu testataan vesilinnun noudon avulla. Koiralle tehdään kaksi vesinoutoa, joista ensimmäisen heitto tehdään rannalta ja toinen heitto veneestä, jolloin vähimmäisnoutoetäisyys on 20 metriä. Jälkimmäisen heiton yhteydessä ammutaan laukaus haulikolla. Koira pidetään kytkettynä suoritusten alussa.

Vesialue tässä tehtävässä on aina avointa ja helposti uitavaa vettä. Kun koira on suorittanut vesityöosuuden hyväksytysti, pääsee se jatkamaan työskentelyä maalla.
Hakualueelta koiran tulee omatoimisesti etsiä ja noutaa variksia tuomarin sopivaksi katsoma määrä. (kuva: Juha Tenhunen)

Hakutyö maalla
 

Maatyöskentelyosuudessa jäljitellään tilannetta, missä on ammuttu useita lintuja ja niiden putoamisalue on tiedossa. Maastoon vietyjen riistojen sijoitteluun ei ole olemassa mitään vakiintunutta kaavioita. Maaston muodot ja peitteisyys määrittelevät riistojen sijoituspaikat.

Hakualueen tulee olla sellainen, että koira ei näe jatkuvasti ohjaajaa työskennellessään maastossa. Alueelle sijoitetaan viisi (5) riistaa suoritusvuorossa olevan koiran näkemättä. Pisin noutoetäisyys on vähintään 50 metriä. Haku voidaan suunnitella myös siten, että ohjaaja saa liikkua merkittyä reittiä ja lähettää koiran alueelle eri kohdista. Liikkuva haku edellyttää, että riistat on sijoitettu riittävän kauas merkityltä kulku-uralta.

Hakutehtävän alussa koira pidetään lähetyspaikalla kytkettynä, ammutaan laukaus haulikolla ja heitetään motivointiheitto linnulla. Koiralla tulee olla mahdollisuus nähdä heitto, mutta ei välttämättä linnun putoamispaikkaa.

Hakualueella olevat linnut on tarkoitus saada talteen koiran itsenäisen työskentelyn tuloksena. On toivottavaa, että alueelle päästyään koira käyttää vainuaan, ja saatuaan vainun riistoista myös pyrkii seuraamaan saamaansa hajua ja näin löytämään riistoja. Koiran työskentelyä tuetaan tarvittaessa jossain määrin tuomarin toimesta, mutta on suotavaa, että työskentely on mahdollisimman itsenäistä. Koiran tulisi työskennellä viettiensä ajamana koko tehtävän ajan.

 
Jos koira on suorittanut hyväksytysti sekä vesi- että hakutyön, se pääsee suorittamaan vielä viimeistä osiota eli jäljestystä. 80 metrin jäljen päässä on kani, joka koiran tulee palauttaa ohjaajalle. (kuva: Pirkko Visasalo)

Jälki


Ne koirat, jotka ovat onnistuneet niin vesi- kuin hakutyössäänkin pääsevät suorittamaan jäljestystehtävän.

Laahausjäljen pituus on noin 80 metriä. Jälki vedetään kanilla maaston luonnollisia kulkureittejä seuraillen. Koirat on pidettävä näkösuojassa jälkien vetämisen aikana. Vetokanin sijaan jäljen päähän voidaan laittaa toinen kani. Vetäjä poistuu paikalta jälkiä sotkematta. Tuomarilla tulee olla mahdollisuus seurata koiran jäljestämistä ja käyttäytymistä kanilla.

Ei ole välttämätöntä, että koira seuraa jälkeä tarkasti jäljen päällä. Riittää, että se lähtee luvan saatuaan oma-aloitteisesti selvittämään mitä jäljen päässä on. Tämän tehtävän tarkoitus onkin arvioida koiran itseluottamusta ja aloitekykyä.