Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ)

Teksti: Jukka Välitalo

MEJÄ-kokeen tarkoitus on testata koiran kykyä jäljestää haavoittunutta riistaeläintä. Koejäljellä pyritään keinotekoisesti mallintamaan esimerkiksi haavoittuneen hirvieläimen kulkua. Laji sinänsä on erittäin yksinkertainen: koiralle osoitetaan alussa tehtävä ja lopussa tehtävä päättyy kaatoon. Koemuoto tarjoaa ohjaajallekin runsaasti ulkoilua monesti hyvin haastavissa maastoissa, mutta ennen kaikkea se tarjoaa koiralle luontaista mielekästä tekemistä.

 

Kokeissa maastot voivat vaihdella hakkuuaukeista tiheisiin kuusikoihin ja aukeisiin kallioihin. (kuva: Marika Simelius)
Jäljen päässä kaatona käytetään joko hirven, peuran tai kauriin sorkkaa. (kuva: Marika Simelius)

 

Kokeessa on kaksi luokkaa, avoin luokka ja voittajaluokka. AVO-luokkaan voivat osallistua kaikenrotuiset koirat täytettyään 9 kuukautta ja ollessaan Kennelliiton rekisteröimiä.

Molemmissa luokissa jäljestämisaika on 45 minuuttia. Ennen varsinaiselle jäljelle pääsyä testataan joka kokeessa koirien paukkuarkuus yleensä haulikolla ampuen. Noutajat yleensä läpäisevät tämän ongelmitta, mutta mikäli tuomari havaitsee koirassa paukkuarkuutta, se suljetaan silloin kokeesta.

AVO-luokkaan ei tarvita näyttelytulosta. Luokassa jäljen pituus on 900-1 000 metriä sisältäen kaksi 90 asteen kulmaa, joilla on makaus. Myös jäljen alussa sijaitsee lähtömakaus. Makauksella on lisätty verta jäljenvetosieneen ja sitä on pirskoteltu myös maahan. Jälki päättyy kaatoon, jona kokeissa käytetään hirvieläimen sorkkaa (peura, kauris, hirvi).

VOI-luokkaan vaaditaan vähintään virallisessa näyttelyssä saavutettu laatuarvostelu tyydyttävä (T) ja sen lisäksi AVO-luokasta kaksi laatuarvostelun ensimmäistä palkintoa. Valionarvoon pätevät saman säännöt kuin lähes kaikkiin muihinkin lajeihin, eli näyttelystä vähintään 15 kuukauden iässä saavutettu laatuarvostelu hyvä (H) sekä kolme VOI1-tulosta vähintään kahdelta eri tuomarilta.

VOI-luokassa jälki onkin jo 1 200-1 400 metriä pitkä sisältäen viisi makuuta, joista yksi on jäljen alussa ja loput suorien osuuksien varrella. Jäljessä on kaksi 90 asteen kulmaa ja lisäksi yksi kulma, jolla on veretön katkos. Jälki päättyy AVO-luokan tapaan kaatoon.

 

Kohti käytännön jäljestystä
 

Hyvän motivaation ja itsenäiseen työskentelyyn pystyvä koira onnistuu mejässä parhaiten. Myös hyvin koiraansa lukeva ja siihen luottava ohjaaja edesauttaa hyvän lopputuloksen saavuttamista.

Koelajissa käydään vuosittain Suomen mestaruuskokeet, joissa noutajat ovat perinteisesti menestyneet erinomaisesti.

Kokeen yhtenä tarkoituksena on myös löytää käytännön jäljestykseen kykeneviä parivaljakkoja. Monen lajia harrastavan mielestä kaikkein palkitsevinta on onnistua käytännön jäljestyksessä viranomaisten tai metsästäjien apuna.
 

Jäljestämiskokeessa ohjaajan rooli on ainoastaan kulkea koiran perässä, koiraa ei kokeen aikana tule ohjata lainkaan. (kuva: Petra Korpela)
Metsästyskoirien jäljestämiskokeiden perimmäisenä tarkoituksena on opettaa koiria seuraamaan verijälkeä. Kuvassa peura on saatu nurin labradorinnoutajan onnistuneen jäljestyksen päätteeksi. (kuva: Rita Nygård)

 

Mejä-sanasto

Avomerkintä: Jäljen merkitseminen krepillä tms. maastoon siten, että se on selvästi havaittavissa tulosuunnasta. Tätä merkitsemistapaa käytetään harjoituksissa, mutta kokeissa vain 10 m lähdöstä.

Hukka: Koira hukkaa jäljen eikä itse onnistu löytämään sitä. Tuomitaan aina kun tuomari joutuu osoittamaan jäljen koiralle.

Ilmavainuisuus: Koira jäljestää pääosin kuono ilmassa.

Kaato: Jäljen loppupiste: 30 x 30 cm potkittu alue, jossa riistaeläintä esittävä sorkka makaa.

Katko: Voittajaluokan jäljessä oleva veretön osuus.

Kulma: 90 asteen mutka jäljellä.

Lähtö: Jäljen alku: 30 x 30 cm potkittu alue, josta veretys (jälki) alkaa.

Maavainuisuus: Koira jäljestää pääosin kuono maassa.

Makaus: Esittää haavoitetun riistan makuupaikkaa: 30 x 30 cm potkittu alue, jossa sieneen ja maahan on lisätty verta.

Makauksen osoittaminen: Koiran tulee selvästi osoittaa makaus pysähtymällä ja nuuhkimalla.

Paluujälki: Koira kääntyy jäljellä takaisinpäin (tulosuuntaan). Kokeessa paluujäljen (20-30 m) seurauksena tuomitaan hukka.

Piilomerkintä: Jäljen merkitseminen maastoon siten, ettei sitä voi jäljen kulkusuunnasta havaita.

Veretys: Jäljen tekeminen maastoon sienen avulla.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

PDF-tiedostoIlmoittautumislomake jäljestämiskokeisiin (177 kB)
PDF-tiedostoMEJÄ_VALINTAPERUSTEET_Pohjoismainen MEJÄ-joukkuemestaruuskilpailu.pdf (21 kB)
MEJÄ:n valintaperusteet: Pohjoismainen MEJÄ-joukkuemestaruuskilpailu