Suomen Noutajakoirajärjestö ry

Kultainennoutaja

Teksti: Riitta Jeramo

Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, mistä syystä se on erittäin sopiva myös perhekoiraksi. Se on myös sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa; niinpä ei ole harvinaista nähdä kymmenkuntakin kultaista lenkkeilemässä sulassa sovussa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä tekee kultaisesta erittäin helpon pitää vapaana. Se saattaa tehdä välillä lenkin sinne, toisen tänne, mutta palaa aina välillä tarkistamaan onko omistaja tallessa.

Useimmiten kultaiset ovat hyvin vilkkaita, varsinkin nuorena. Ne ovat aktiivisia ja aina valmiita leikkimään ja puuhaamaan jotakin. Tämä tekee rodusta mm. erittäin sopivan lasten leikkikaverin. Toisaalta taas nykyisin näkee joitakin jopa epätyypillisen rauhallisia yksilöitä. Kotikoiraksi rauhallinen tyyppi kenties sopii, mutta alkuperäinen käyttötarkoitus, ja miksei muukin harrastustoiminta, vaatii huomattavasti enemmän temperamenttia.

Ulkonäkö

Kultainennoutaja on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus uroksilla 56-61 cm ja nartuilla 51-56 cm. Se on sopusuhtainen, tasapainoinen, voimakas ja varmaliikkeinen koira. Sen olemus on hyväntahtoinen ja ystävällinen. Turkki on sileä tai laineikas ja runsashapsuinen, väreinä mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen vivahde, ei kuitenkaan punainen eikä mahonginvärinen.

Kultaisellanoutajalla on vettä hylkivä pohjavilla ja laineikas tai suora päällyskarva. Turkki ei kuivu itsestään kovinkaan nopeasti. Se on syytä kuivata, sillä joskus kostea turkki voi aiheuttaa iho-ongelmia. 

Turkkiin jäävät helposti kiinni takiaiset ja risut. Niinpä se vaatii harjaamista ja pesemistäkin säännöllisesti. 

Kultaisennoutajan turkki siistitään trimmaamalla, ja se kannattaakin em. syistä aina pitää trimmattuna, vaikka ei olisi näyttelyyn menossakaan.

Kultainennoutaja metsästyskoirana

Kultainennoutaja on lähtöisin Englannista, ja siellä rotu on jakautunut käytännöllisesti katsoen kahteen eri rotutyyppiin, näyttelylinjaisiin ja metsästyslinjaisiin. Näyttelylinjaiset koirat ovat usein vaaleampia ja luustoltaan raskaampirakenteisia, kun taas käyttölinjaiset kultaiset ovat vastaavasti väriltään tummankultaisia ja rakenteeltaan huomattavasti kevyempiä. Raskas, paksuturkkinen koira ei pysty liikkumaan vaikeissa, kaislikkoisissa ja soisissa sorsastusmaastoissa yhtä tehokkaasti kuin kevyempi rotutoverinsa.

Luonteeltaan metsästyslinjaiset kultaiset ovat pehmeämpiä, miellyttämis- ja yhteistyöhaluisia ja niillä on voimakkaampi riistavietti sekä työskentelymotivaatio. Yhtä sosiaalisia kuin näyttelylinjaiset rotutoverinsa nämä field trial -koirat eivät kuitenkaan totuuden nimissä ole. Näyttelylinjaiset goldenit ovat joskus kovapäisempiä ja itsenäisempiä ja tekevät työtä enemmänkin omaksi ilokseen kuin isännälleen.

Suomessa puhtaasti käyttölinjaisia kultaisia on minimaalisen vähän. Ideaali tilannehan olisi se, että sekä kaunis, rodunomainen ulkonäkö että hyvät käyttöominaisuudet löytyisivät samasta koirasta, mutta näin se harvemmin käytännössä on.

Harrastusmuodot

Noutajaryhmässä kultainennoutaja on luonteeltaan varmasti helpoin, harmittomin ja kiltein rotu, joka sopii hyvin perhekoiraksi, mutta sopivilla perintötekijöillä varustettuna myös moniin harrastuslajeihin. Rodunomaisia lajeja ovat tietenkin käytännön metsästys ja metsästyskokeet. Rodulle erittäin sopiva laji on myös jäljestäminen. Aktiivisena rotuna kultainennoutaja voi olla tottelevaisuus- ja agilitykoira. Kultaisella on oikeus osallistua myös palveluskoirakokeisiin, jonka lajeista sille sopivimpia ovat haku ja jälki. Rotua käytetään myös pelastuskoirana, jolloin se koulutetaan etsimään raunioihin jääneitä ihmisiä.